Journalistisen totuuden ensimmäinen päivä

Journalististen tuotteiden ja niiden tekijöiden on kehityttävä tai kaksipäinen kotka tulee ja syö heidät. Se ei pelkästään revi lakikirjaa, vaan syö myös sen kantajan. Paikallislehden kuvaajana minun oli noustava joka aamu tuhkasta, että pystyin uudistumaan visuaalisesti edes jotenkin seuraavaan päivään.

-Valemedia on parasta, mitä journalismille on tapahtunut vuosiin sanoo London  School of Economicsin professori Charlie Beckett. Hän sanoo myös, että laatumedian on tultava alas norsunluutornistaan ihmisten pariin vahvalla arvopohjalla ja vastuullisuudella.

Tämän voi ymmärtää myös niin, että eräs vastavalittu presidentti Donald Trump voisi sittenkin omenapuita potkiessaan saada mädät omenat putoamaan. Sitä voisi tapahtua niin kotona kuin ympäri maailmaakin, jollei se sitten aiheuta kaiken tuhoa. Ainakin hän on asettanut itsensä sekä kaikki toimensa sellaiseen terraarioon, jossa on koko ajan kaikkien seurattavana.

Varsinkin häntä seuraavat kaikki ne journalistisesti heränneet ja siten uudistuneet tahot, jotka hän on moneen kertaan haukkunut. Sanoisin, että hän pelasti journalismin tähän päivään asettamalla sen luutuneet tekijät kyseenalaisiksi. Tämä voi olla journalistisen totuuden ensimmäinen päivä.

Jo vuosia sitten tuli muotiin lehtitalojen kaikenmaailman synteettisten sisäisten arvojen säätö. Ne olivat vahvasti ylhäältä asetettuja, teennäisiä ja tarkoituksettomia. Ikävä kyllä vieläkin niitä uskalletaan esittää julkisesti mediatalojen mielikuvamainonnassa. Journalistin ohjeet olisi ollut oiva apu siinä ajattelussa.

Siitä seurasi tulosajattelun ottaminen ainoaksi työkaluksi ja siitä seuranneen kuvajournalismin ulkoistaminen journalistisista tuotteista. Se myös on heikentänyt journalismin uskottavuutta. Tätä totuutta ei lehtitaloissa ole suostuttu ymmärtämään. Toimittajan itse ottamien kuvien laatu voi olla aivan hyvä, kuten ubertaksi voisi olla ainoa oikea ratkaisu liikennekaareen.

Oikeat arvot ovat niitä, joilla ihminen kohdataan toimituksen ulkopuolella. Niissä arvoissa tavallista ihmistä ja asioita arvostetaan. Ne eivät ole mainoksen hitaasti avautuvia kukkia, vaan sitä todellisuutta, jossa me päivittäin elämme. Jos niissä arvoissa eivät ole kaikki ihmiset mukana, niin niissä arvoissa ei ole ketään ja ne ovat vain tyhjiä hylsyjä. Se ei tarkoita sitä, että lehtien on oltava täynnä juttuja lemmikkien erinomaisuuksista, sosiaalinen media on sitä varten. Se tarkoittaa ihmisarvoista journalismia, josta tekijä voi olla aina ylpeä.