Tarkoitus pyhittää keinot- all governments lie

Tietämätön enemmistö on raivattava sivuun. Se on saatava toimimaan ”oikein”, sen omaksi parhaaksi. Jos sen annetaan osallistua, tapahtuu kaikenlaisia virheitä. Kun taas me vastuulliset osaamme päättää, mikä on oikein, me osaamme asiat. 

Kaikki valtaapitävät valehtelevat lähtökohtaisesti. Vain vapaa ja riippumaton journalismi voi sen paljastaa. Mikä on etiikan ja moraalin taso, kun valtamediat ovat kritiikittömiä ja suorastaan edesauttavat vallanpitäjien pyrkimyksiä. Kysyttäessä töitä tehdään vilpittömin mielin, ei tarkoituksella koskaan.

Media on bisnestä ja kun jostakin tulee bisnestä, siirtyy vastuu aina käyttäjälle. Suuret mediatalot ovat isoja liikeyrityksiä, joita ohjaavat markkinat ja kaikki muut valtakoneistot. He eivät välitä, kuin sisäpiiristään. Media on muuttanut uutiset liiketoiminnaksi, joka on kuin pikaruoan ja videopelien myyntiä. Kate kasvaa lisäämällä tuotteeseen rasvaa, sokeria ja väkivaltaa, joita lihava sohvaan jämähtänyt peliriippuvainen kuluttaja himoitsee.  - Matt Taibbi -

Riippumatonta journalistia ohjaa kuitenkin omatunto. He ovat niitä jotka välittävät, eivätkä salaile sortoa siellä missä sortoa tapahtuu. He kertovat asioiden oikean laidan, eikä sitä, miltä asioiden halutaan näyttävän.

Elämme vapaan lehdistön illuusiossa, jossa ainoa tasapainottava voima on riippumaton media. Se on vastavoima markkinoille, jotka pyrkivät muokkaamaan informaatiotaan haluamalleen tavalle. Se on ainoa, joka voi haastaa suuryritysten ja valtioklikkien vallan. Jos lähtökohta on se, että kaikki valehtelevat on journalismin tehtävä saada totuus esiin. Mikä on totta ja mikä on hevonpaskaa.Kun valtio ei voi enää käyttää painostukseksi voimakeinoja, se on joutunut ottamaan käyttöönsä tavan hallita ihmisten mielipiteitä ja asenteita.  - Noam Chomsky -

Kun kansa taistelee vapautuksensa puolesta, sitä ei häiritse edes vihollisen massiivinen ylivalta, koska se kokee taistelunsa oikeutuksen ja sen tärkeyden. Köyhien pyrkimys valtaan täytyy nähdä sitä taustaa vasten, että rikkaat ovat olleet siellä koko ajan.

Propagandaa vai journalismia, valinta on tekijän ja kuluttajan tulisi ymmärtää, kummasta on kysymys. Tietty sisäinen ”journalistinen oikeaoppisuus” voi olla selityksenä monelle mediatalojen työntekijälle, sillä voi säilyttää työpaikkansa. Mitä enemmän valtaa, sitä enemmän vartijoita. 

Yleisesti hyväksytty virallinen totuus on hyvän journalismin vihollinen, 

Vältetään kertomasta vaikeita totuuksia yhteiskunnastamme ja ympäröivästä maailmasta. Mieluummin kerrotaan jonninjoutavien julkisuuden henkilöiden edesottamuksista ja taloudellisista koukeroista. Kuluttajien focus viedään tarkoituksellisesti pois todellisista asioista ja ongelmista, ihmisten päivittäisistä selviämistaisteluista. Elämä sosiaalitukien varassa tai pakolaisena oleminen rikkoisi tunnelman.

Hyvän nykyjournalismin, joka voi olla myös pelotonta mielipidejournalismia, tähtäimessä on aina valtio. sen johtajat ja kaikki muu yhteiskunnallista valtaa pitävä koneisto. Sitä voidaan huoletta syyttää vääränlaisesta isänmaallisuudesta, koska sen tähtäin on aina ylöspäin, eikä alaspäin.  Sen tehtävä on kertoa totuus, puolustettava heikkoja. Taisteltava oikeuden puolesta vihaa ja pelkoa vastaan, että voisimme elää maailmassa, jossa moninaisuutemme olisi ilo, eikä syy tappaa toisiamme.

I.F.Stonen hengessä Henry Rantaniemi 

Demokratia ei ole huutoäänestystä

Viime viikolla vietettiin demokratia-viikkoa. Demokratia on kansanvaltaa, demokratiassa kansalaisten pitää päästä vaikuttamaan.

Mutta miten pieni ihminen voi vaikuttaa maan tai Valkeakosken asioihin? Monellakin tapaa, kuten äänestämällä, kansalais- ja kuntalaisaloitteilla.

Demokratiaa on myös tapa valita päättäjät. Suomessa on käytössä edustuksellinen demokratia. Kansalaiset valitsevat yhdessä vaaleilla keskuudestaan päätöksentekijät.

Kaikki tietävät, että Suomi on demokratian ykkösmaita maailmassa. Mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Demokratia on arvoja, yksilönvapautta, kansalaisten poliittisia oikeuksia, sananvapautta, suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa.

Ennen kaikkea, demokratia on keskustelua, jossa päättäjät eivät vain keskustele keskenään, vaan keskusteluun tarvitaan mukaan kansalaisia.

Demokratia kehittyy muun yhteiskunnan mukana. Myös keinot osallistua yhteiseen keskusteluun ovat nykyään entistä paremmat.

Kaiken päätöksenteon on oltava demokraattista, mutta se ei voi toteutua huutoäänestyksellä. Vaaleilla valittujen henkilöiden päätöksenteoilla mitataan demokratian lujuutta ja uskottavuutta kansassa.

Demokratiaan kuuluu mahdollisuus vaikuttaa äänestämällä kaikissa mahdollisissa vaaleissa. Se on yksi merkittävimpiä kansalaisoikeuksia.

Tänä päivänä, kun erilaiset ääriliikkeet nostavat päätään milloin missäkin maassa, on tärkeätä arvostaa omaa maataan. Mikä on sinun tapasi, huutaa vai äänestää?

Henry Rantaniemi

Työ tekee vapaaksi - arbeit macht frei

Työvoimaviranomaiset eivät eroa natsisaksan toimijoista millään tavalla. Työttömät ovat heille tämän päivän juutalaisia. Työvoimapalveluita muutetaan parhaillaan rekryfirmojen hoteisiin ja sitten se kyyti vasta kylmää onkin. He jakavat työttömät eri kasteihin, hakevat TE-hallinnolta leiman. Yksi porukka viedään suoraan poistettavaksi, toinen porukka tapetaan työllä työleireillä ja kolmas porukka onnelliset ammattilaiset saavat soittaa ministerivieraille kamarimusiikkia päivällisen aikana.

   Eniten minua rasittaa se tietoisuus, että työttömien kyykytys ja kölin alta vetäminen ovat tosiasia.  Vastuussa olevat poliittiset päättäjät yrittävät koko ajan selittää asiaa toisin. Heidän maailmansa on täynnä kannustinloukkuja ja muuta jargonia. Katsellaan junanikkunasta maisemaa ja päivitellään, kun ei näy yhtään työtöntä tekemässä risusavottaa.

   Risusavotta on vaativaa työtä. Olen hakeutunut työllisyystöihin risusavottahommiin työnsuunnittelijaksi, mutta vastaukseksi sain haastattelun jälkeen ”substanssiosaamisesi puskissa ei riittänyt”, no myöhemmin sekin olisi riittänyt, mutta autottomuus esti tehtävän vastaanoton. Työttömällä pitää olla oma auto, mieluummin neliveto.

   Rekrytointiprosessi on tänä päivänä rakennettu sellaiseksi, että työnantajalla on mahdollisuus haluamallaan tavalla ja tarvittaessa saada tietyt hakijat pois pelistä. Varsinkin journalistisella alalla se on totta koko ajan. Organisaatioiden alimmillekin tasoille haetaan muutosjohtajaa ja hihamerkissä ei saa olla punaista väriä, eikä oikein vihreääkään.

   Järjestelmän heikoimmilta kerätään rahat pois ja samalla heistä tehdään syyllisiä. Rekyyli tulee lopulta aina kaikessa takaisin työttömään itseensä. Hyvän kotikasvatuksen saanut työtön syyllistää itsensä. Me olemme keräilijä-metsästäjä kansaa alun perin, enää pystymme vain keräämään rahaa tai metsästämään syylisiä. Kysykää vaikka EK:n johdolta tai seuratkaa heidän kannanottojaan. Jos tämä kansa ei kohta nouse kapinaan kohtelunsa takia, meidät voi viedä riihen taakse ja ampua, koko sakki.

   Mitä sitten pitäisi tehdä? Jos työtön tähtää mihin tahansa ammatilliseen koulutukseen, hänen täytyy voida luottaa järjestelmään. Häneltä ei saa viedä mitään tukia pois, vaan päinvastoin niitä on annettava lisää. Omaa ajattelua ja aloitteellisuutta pitää kannustaa eikä dissata. Työvoimapoliittiseen päätöksentekoon pitää saada aimo annos luovuutta lisää.

   TE-palvelut eivät tajua ihmistä, heidät on opetettu ymmärtämään vain lakipykäliä.  Kolmas sektori, erilaisine UraOvi tyyppisine toimijoineen, työllistää Suomessa 76 % työttömistä. Miten se on mahdollista? Tiedän, heillä on asiakaslähtöinen ote oman työnsä tekemiseen, he arvostavat ihmistä ja heillä on hyvä sydän. He toimivat työttömän kanssa vuorovaikutuksessa inhimillisesti ja hyviä tapoja kunnioittaen.

   Työn tekeminen pitäisi olla suuri ilo. Sen pitäisi olla ikiliikkuja, joka ottaa ja antaa energiaa, mutta ei tapa. Hyvässä työyhteisössä työ ei tunnu edes työltä. Mikä tahansa työ voisi olla sellaista, jos niin halutaan. Nyt on jo työnantajia, jotka eivät alistu KIKY- sopimuksen ehtoihin, vaan tukevat työntekijöitä ja työn tekoa. Aika jonka työntekijä antaa työnantajalle on molemmille arvokasta. Parhaimmillaan työpaikkoja johdetaan hyvän paimenen filosofialla. Hyvä paimen pitää huolta laumastaan, niistä heikoimmistakin.

Keisarin uudet vaatteet

Täällä 100-vuotiaassa Suomessa on menossa tällä hetkellä ”Keisarin uudet vaatteet näytelmä”.

Siinä näytelmässä ei ole niinkään tärkeää se miten asiat oikeasti ovat tai sisältö, kaikkein tärkeintä on se miltä ne saadaan näyttämään. Kansa katsoo näytelmää suu auki, kun tilanteet ja asiat muuttuvat koko ajan. Vauhtia pitää olla, että näyttäisi edes joltain ulospäin.

   Kaikki tapahtuu pyytämättä. Esitys muuttuu ilta illan jälkeen uudeksi. Työttömät ovat tämän esityksen väkisin yleisön seasta poimittuja stuntteja ja pellejä, joilla teetetään vaarallisimmat temput ja lopuksi hierotaan kakkua naamaan. Kakku on peräisin työministeri Jari Lindströmin ja EK:n Jyri Häkämiehen tapaamisesta, johon unohdettiin kutsua SAK:n Jarkko Eloranta mukaan, koska sitä ei voitu paikallisesti sopia.

   Työttömien haastatteleminen kolmen kuukauden välein on nyt se näytelmä ja se keino millä exel-taulukot saadaan näyttämään juuri sitä mitä niiden halutaan näyttävän, eli kehitystä täytyy pystyä esittämään. Siirretään numeroita paikasta toiseen ja kaikki on heti toisin. Otetaan uusi toimintamalli käyttöön ja ajetaan caterpillarilla kevätesikoiden yli.

   Joku sanoisi, että kansaa kusetetaan. Mitä valtio tekee sellaisella kansalla jota voidaan kusettaa? Korkeintaan se voidaan kutsua studioyleisöksi johonkin viihdeohjelmaan ”Pitääkö olla huolissaan” tai vastaavaan. Tanssii tähtien kanssa ohjelman studioyleisöpaikat on varattu kansakunnan yläkerrokselle. Siellä eivät työttömät juhli, eivätkä tanssi.

   Työttömät tanssivat tällä hetkellä Suomen hallituksen pillien mukaan. Orkesterin johtajana toimii Juha Sipilä ja tinapilliin puhaltaa Jari Lindström. Soolo-osuudet vetäisee Anne Berner harpulla. Eikä se ole huuliharppu. Tanssi päättyy perinteiseen tuolileikkiin, koska aina pitää joku saada jäämään ilman tuolia ja nolostumaan.

   Esitys jatkuu, katsojat nauravat, kun eivät muutakaan osaa.

Työttömiä ei ole naurattanut enää pitkään aikaan, mikään.

T. Henry Rantaniemi

Työtön lehtikuvaaja, VLK kameraseura 74:n puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu, teknisenlautakunnan varapuheenjohtaja, VLK-seuran hallituksen jäsen ja paljon muuta, mutta Jari Lindströmin, Juhana Vartiaisen, Ben Zyskowiczin ja usean muun mielestä tarvitsee ruoskia aktiivimallilla ja kunnolla, koska on huono ihminen.