tiistai 24. lokakuuta 2017

Vaihtoehtoinen totuus on susi lammasten vaateissa



Journalismista on tullut tuote. Uutisia tehdään poistumatta työpaikalta ja ainaisesta kiireestä johtuen uutisia tehdään yhä useammin helpoimman kautta. Tuotteen arvo mitataan markkinoilla, jossa sen ostajina ovat mainostajat. Lehden lukijoista ja multimedia yleisöistä on tehty mediakonsernien ja mainostajien orjia. Tilanne on kuin huumekaupassa, jossa ensimmäinen kierros on aina ilmainen. Silmät ja korvat puhalletaan täyteen enkelintomua, kohta meille riittää pelkkä uutisten viihteellisyys ja totuuden jälkeinen aika. Kaikella tällä pyritään heikentämään yksilön kykyä ajatella ja toimia itsenäisesti. Tuotteistumisen näkee, kun useat mediat kilpailevat samalla haaskalla. Kilpaillaan siitä, kuka saa ensimmäisenä mehukkaimman palan itselleen?

Meille tarjotaan siis kapeaa ja viihteellistä käsitystä maailmasta jossa elämme. Syvempi ymmärrys ja kriittinen tarkastelu pyritään estämään, uutiset ja viihde sekoittuvat koko ajan. Tästä seuraava informaatiovirran rapautuminen aiheuttaa väistämättä johtamisen rapautumista. Mediassa nopeuden tavoittelu ja klikkijournalismi tekee tuhojaan. Instituutioiden jakama tiedotemassa syrjäyttää totuuden ja kunnollisen tiedonvälityksen. Ammattilaiset hoitavat tiedottamisen ja media niiden tiedotteiden eteenpäin välittämisen.

Puhutaan totuudesta, mutta usein se on vain puettu totuuden kaltaiseen asuun. Tärkeintä on hallita informaation koko jakoketju. Muokkaamalla viestiä ei paranneta sisältöä, vaan hallitaan vaihtoehtoista totuutta. Lisäksi monia journalismin tekijöitä ahdistavat ne rajat, joita työnantajat ja -tehtävät heille asettavat. Valtaa pitävillä ihmisillä on aina ollut mahdollisuus puhua totta tai valehdella. Aina on ollut journalisteja, joista on tullut tahtoen tai tahtomattaan valtakoneistojen tiedottajia. Jos Jumalaa ei ole, kaikki on sallittua.

Poliittinen valta ja mediavalta halveksivat suurta yleisöä ja haluavat, että se ei lähde väärien ajatusten tai ajattelijoiden perään. He ovat myös sitä mieltä, että suuri yleisö on tietämätön, ulkopuolinen ja tungetteleva. Heidän mielestään ihmiset on pantava ruotuun, koska päätöksenteko kuuluu vain älykkäälle vähemmistölle. Kaikesta tästä on seurannut myös positiivisen konsensuksen rapautuminen.  Mikä puolestaan tukee kansallisaatteiden nousua, vahvistaa äärioikeistoa ja ihmisten harrastamaa populismia. Sitä saa mitä tilaa ja sitä on saatu mitä on tilattu.

Nykyiset uudet tiedonjakoalustat, sosiaalinen media ja internet, ovat nopeudessaan ylivertaisia. Siksi ne ovat myös maailman nopeimpia valehtelijoita. Puhelimet ovat tänä päivänä mukana kulkeva mediakonserni. Töitä tehdään usein kännykkäsovelluksilla ja kännykkäsovelluksille. Kilpaillaan siitä, kuka jakaa ensimmäisenä tietoa, mutta faktojen tarkistamiseen ei juurikaan keritä. Seurauksena on usein jonkinasteinen somekohu. Se voi olla myös itsetarkoitus. Halutaan että asiat ovat sekaisin yhteiskunnassa, koska se on osa poliittista valtaa ja tiedotusvaltaa. Väistämätön seuraus tästä kaikesta on tietämättömyys asioiden oikeasta tilasta.

Se joka ei tiedä, juoksee tiedon perässä, kuin tulvan uhri puhdasta juomavettä etsien. Meidät hukutetaan merkityksettömän tiedon tulvaan ja silti mistään ei tunnu löytyvän sitä yhtä pulloa raikasta vettä juotavaksi. Myös nopean reagoinnin pakko ahdistaa tätä aikaa. Toimittajilla ei ole enää aikaa tehdä työtään kunnolla. Varsinkaan heillä ei ole aikaa kyseenalaistaa esimiehiensä tai kustantajiensa motiiveita. Toisaalta sen tekeminen tarkoittaisi usein myös työpaikasta luopumista.

Jos totuus on vaikeasti havainnoitavissa tai sitä on vaikea löytää, se on vain pyrittävä kaivamaan esiin. On korjattava valheet ja kerrottava totuus, muuten yhteiskunta ei voi kunniakkaasti jatkaa kulkuaan. Eri maiden hallitukset, suuryritykset ja monet muut tahot, joilla on valtaa, valehtelevat.  He tekevät sen turvatakseen oman selustansa joko tarkoituksellisesti tai tarkoituksettomasti. He eivät valehtele koko aikaa, mutta tarpeen tullen ja se riittää. Kannattaa tarkistaa kerrottu totuus useammasta eri lähteestä. Erilaisten vasikoiden kertoma sisäpiiri totuus kannattaa aina tarkistaa ehdottomasti. 

Meidän on oltava kiinnostuneita totuudesta ja tiedostettava ne tahot, jotka sitä vahtivat ja ne tahot, jotka eivät siitä halua kertoa. Valtakoneistot vahtivat meitä kaikkia ja haluavat yleisen samanmielisyyden vallitsevan kaikkialla. Muutenhan he eivät meidän kanssamme pärjää. Konsensus on paras vallan vahtikoira, jos journalistit eivät sitä pysty olemaan. Jos kaikkialla vallitsee yleinen epäluottamus, sitä käytetään oitis hyväksi, varsinkin, kun se kohdistuu journalisteihin.

Mikä on oikea journalisti? Journalistille ei kelpaa mikään normaali, hän haluaa elää ja toimia marginaalissa. Sieltä hän pääsee ammentamaan uutistensa ja juttujensa aiheet. Häntä kiinnostaa totuus ja tiedon hankinta. Hän tekee pyyteettömästi töitä kaivaakseen esiin vastaukset mieltään askarruttaviin kysymyksiin. Hän paneutuu asioihin kuin tukija, joka haluaa poistaa kaiken syövän ja tehdä maailmasta terveemmän paikan elää. Hänellä on myös mahdollisuus käyttää aikaa hyvän sisällön tuottamiseen.

Hän rakastaa draaman kaarta ja kokee journalismin enemmän kutsumukseksi kuin ammatiksi. Hän on utelias ja kiinnostunut ihmisistä, myös tavallisista. Hän menee ulos ihmisten pariin ja käsittelee heitä tasapuolisesti. Hän ei anna epäolennaisuuksien kuten henkilön aseman vaikuttaa itseensä. Hän työskentelee riippumattomasti ja seurauksia pelkäämättä. Hän ei tee informaatiosta propagandaa, vaan antaa kansalaisille oikeaa ja oleellista tietoa heille merkityksellisistä asioista. Hyvän ja laadukkaan journalismin tekeminen antaa demokraattiselle yhteiskunnalle keuhkot, joilla hengittää.  
Jos me kuluttajat menetämme tämän tiedotussodan, me olemme itse siihen syypäitä, koska haluamme mieluummin lipua unelmissamme, annamme joen viedä ja hukumme.


Lähde: Dokumentti totuuden jälkeinen aika