Onko medialla myönteistä vaikutusta yhteiskuntaan?

Onko medialla myönteistä vaikutusta yhteiskuntaan?

Media on uskomattoman voimakas toimia yhteiskunnassamme. Onko sen rooli olla tiedottajana vai mielipiteen muokkaajana. Media on suurimmaksi osaksi myös mainostuloihin perustuvaa liiketoimintaa, myös Suomessa. Mitä suurempi yleisö, sitä menestyvämpi on medialiiketoiminta.

Medialla on siitä syystä usein vahva taipumus suuntautua kohti sensaatioita, Se pitää järkyttää ja pelottaa katsojiaan. Tällaiset tarinat tuottavat paljon suuremman yleisön ja ovat siten kannattavampia. Siksi meillä on media, joka ylikorostaa pelottavia tarinoita – kuten maahanmuuttajat! sairaudet! sodat! terrorismi! ampumiset! ”Haihyökkäysten” lista on loputon ja pelottava.  Sillä pyritään mahdollisimman peittävään ja laajaan kattavuuteen kääntämällä katsojan tai lukijan mieli pois muista tärkeistä aiheista tai ohjata sitä. Tämä on luonnoton ja ​​epäterveellinen tilanne, jossa hyvin usein jutut saattavat karata ja karkaavatkin toimittajien käsistä. Silloin liikutaan todella varallisilla vesillä ja hait muuttuvat todellisiksi.

Mielestäni median tehtävä on kertoa totuus. Täällä Suomessa meillä on ainutlaatuinen tilanne, meillä on YLE, tuo valvottu jalkapannaton ja kansan omistama toimia. Yleisradio tekee töitä meidän suomalaisten eteen elämällä ajassa ja pyrkimällä uutisoimaan asioista tasapuolisesti, tutkimalla ja taustoittamalla aiheitaan. Kaikki tämä tapahtuu niin televisiossa, internetissä, kuin radiossakin. Kaikki perinteiset ja uudet alustat ovat käytössä. Siksi me olemme maailman onnellisin kansa. Modernin median käyttö yleisen edun hyväksi on ylen vastaus ajan haasteisiin. Muualla vastaus voi olla hieman erilainen, kun 1,78 biljoonan liiketoimintaa pyörittävä globaali media hallitsee käyttäjiään usein ilman minkäänlaista vastuuta.

Se mitä pitäisi tehdä globaalisti, on irrottaa media ja liiketoiminta toisistaan, eli modernin median käyttö yleisen edun hyväksi, kuten Suomessa on tapahtunut. Median luonteen pitää muuttua ja sen eteen voimme me kaikki tehdä jotain. Meillä, suurella osalla ihmisistä, on ollut jo jonkin aikaa omat ” tiedotusvälineemme ja mediatalomme” käytössä. Joten me ja meidän älypuhelimemme voimme muuttaa maailmaa. Meillä on siellä kaikki ne kanavat käytössä, joita ”oikeat” mediatalotkin käyttävät. Meidän on vaan tehtävä se sivistyneesti ja aidosti. Jo nyt on syntynyt toimijoita, kuten Bellingcat, jotka ovat tuoneet internetin positiivisen ja luovan käytön osaksi mediatodellisuutta. Me haastamme kaikki CNN: n tai Fox Newsin kaltaiset toimijat, koska parhaimmillaan internet antaa meille mahdollisuuden lähettää uutisia ja tietoa maailmalle ilmaiseksi. Globaali tiedotusvälineiden demokratisoituminen mahdollistaa kaiken tämän.

Hauskinta tässä on se, että tämä kaikki on jo tapahtunut aiemmin, yli 500 vuotta sitten, kun kirjapainotaito syntyi ja levisi ympäri Eurooppaa. Ilmaisun vapaus oli alkanut. Sitten keksittiin puhelin, joka oli aluksi aivan normaali viestintäväline. Alkuun sentraalit yhdistivät ihmisten puheluita, kunnes kaikki voivat soittaa kaikkialle ilman ohjausta. Sitten tuli digitaalisuus ja sen jälkeen kehitys on ollut huimaa. On tullut matkapuhelimet, taskukännykät ja lopulta älypuhelimet. Sentraalisantroista ja matopeleistä on siirrytty älypuhelimiin. Sen mitä kirjanpainotaito teki yli 500 vuotta sitten, toimii siis vielä tänäkin päivänä, antamalla kaikille mahdollisuuden julkaista. Vain ihminen itse voi mokata kaiken. Toivotaan, että globaali tiedotusvälineiden demokratisoituminen mahdollistaisi meille tulevaisuudessa paremman maailman.

Mitä sanoo työministeri

Minkälaista apua sinä olet saanut TE-toimistolta?

En mitään.

Mitä sanoo työministeri? Ei minkäänlaista apua?

On se tietysti hyvä kuulla suora palaute ihan kentältä ja enkä lainkaan kyseenalaista tätä. Tän takia mun vastuulle on annettu tehtävä laittaa TE-hallinnon palvelut uusiksi. Ja se on valtava tehtävä, valtava urakka. Siihen liittyy monta juttua mm. tämä kasvupalvelu uudistus. Minkä idea on se, että me saadaan yksityiset ja julkiset työvoimapalvelut tekemään sitä työtä työttömän hyväksi ja tää ei ole pelkästään TE-hallinnosta kyse. Tossa insertissä puhuttiin näistä resursseista ja hallitushan on tunnustanut ja tunnistanut, että resursseja tarvitaan lisää ja paljon muita toimenpiteitä, että voi ihminen aktiivisuutensa osoittaa.

Virkailijalla tuhansia asiakkaita. Onko mitään järkeä?

Ei tietenkään ole järkeä, kun kuuntelee noita lukuja, vaan se tarkoittaa sitä, että resursseja pitää lisätä, me ollaan lisätty resursseja. Aikaisemmat hallitukset on leikannu työvoimahallinnosta ihmisiä viime hallitus viissataa. Ei haeta syyllisiä vaan ratkaisuja.

Sen takia tää hallitus on näitä rahoja, joita on ei oo käyttämättä vaan ne siirty tälle vuodelle. Oon miettiny, että niitä voidaan resurssoida, mutta ei pelkästään välttämättä TE-hallintoon, vaan mm. ostopalveluiden kautta niin, että sellasia toimintoja, joita ostopalveluiden kautta voidaan tehdä, ne keventäis TE- hallinnolta sit ja vapauttais resursseja. Niin he vois keskittyy näihin olennaisiin asioihin.

Mikä tää on 130 000 nimeä on tullut ja vastustetaan. Onko Aktiivimalli leikkuri, mikä tän idea on?

Noh, eihän tän idea ollu siis mikään leikkuri, vaan kannustetaan…no minä käytän patistetaan- sanaa mieluummin, koska sehän on niin kuin fakta. Patistetaan ihmisiä ottamaan niitä lyhyitäkin työtarjouksia vastaan ja idea on se, että, kun on saatu jalka oven väliin, niin sulla on se mahdollisuus saada pitempiäkin työsuhteita. Mä ymmärrän tän työttömän näkökantilta miltä tää näyttää ja 130 000 on paljon ihmisiä ja sitä palautetta on tullut ministerillekin.

Leikkurit iskee, eikä ymmärretä, että työttömät on yksilöitä ja kaikki erilaisia, vai onko työttömät yksi yhtenäinen massa?

Ei, ei, ensinnäkin mä ymmärrän tän kritiikin, alueelliset erot on valtavia, jollain alueella on paljon siis meillä on enemmän työpaikkoja, kun moneen moneen, vuoteen 2008 tais olla edellisen kerran, kun meillä on näin paljon avoimia työpaikkoja  tarjolla. Se ongelma on se, että kohtaantoa eli siellä missä on sitä työpaikkoja ei ole sitä työvoimaa. Siis meillä on työvoimapula alueellisesti. Varsinais-suomi etsii koko maasta ihmisiä. Tähän liittyy asumisen liikkumisen ongelmat, jotka on valtavia ratkaistavaksi. Siis ei täs oo kyse siitä etteikö niitä työpaikkoja ole, ne ei välttämättä vaan kohtaa ja siinä on tietenkin paljo vielä tehtävää.

Miten aktiivimalli itsessään on kohtaanto ongelmaan ratkaisu?

Me tarjotaan palikoita että työtön täyttää työnantajan vaatimukset tai sitten työnantajat kouluttaa.

No tehkää sitten näitä kannustavia ratkaisuja, eikä rangaistavia.

Ehkä tähän on hyvä sanoo, et täs keskustelus,  mä ymmärrän tän kritiikin, mut välil tuntuu et  menee puurot ja vellit sekaisin tääl on paljon posit täs on paljon. Täällä pelotellaan ihmisiä niinkun aivan mahdottomilla asioilla. Ei hallitus oo kenenkään kimpussa vaan me halutaan oikeasti mahdollisimman monta ihmistä työelämään, mutta tunnustan ne ei välttämättä aina kohtaa ne työttömät ja ne työpaikat...

...ja sama liturgia jatkuu ja jatkuu…

Työtöntä saa nyt hakata ja oikein luvan kanssa

MIELIPIDE

Olen 62-vuotias Alma Median Yt- neuvottelujen tuloksena itsensä ulkoistamaan pakotettu entinen lehtikuvaaja. Lähtösanat henkilöstöresurssijohtajalta olivat ”Nyt Henry villasukat jalkaan ja kotisohvalta hyvä asento”.

Kaltaisiani ja ikäisiäni työttömiä on Suomi väärällään. Kuusikymppisinä eri yrityksistä ja eri syistä ulkoistettuja ammattilaisia. Täällä kaiken ulkopuolella me olemme olleet haavi auki katsomassa pitkän työuran jälkeen, mikä on todellinen arvo ihmisellä 100-vuotiaassa Suomessa.

Aktiivimalli minulla tarkoitti sitä, että hain vajaa vuosi sitten taksikurssille ja pääsin, mutta en voinut mennä, koska TE-hallinto katkaisi ansiosidonnaisen maksattamisen kurssin takia. He eivät halunneet että hankkisin uuden ammatin itselleni, en siis hankkinut.

Aktiivimalli työttömällä tarkoittaa myös sitä, että ensimmäinen kysymys työttömäksi joutuneelle on ”Eihän sinulla tai lähisukulaisellasi ole mitään yritystoimintaa?” Saman kysymyksen esittää myös kassa, joka maksaa ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen.

Kassani edustaja sanoi minulle vuosi sitten, ” Sinä voit olla vaikka 65-vuotiaaksi asti ansiosidonnaisella nk. lisäpäivillä, koska olet eräällä tavalla ”putkessa”. Tarkoitukseni on jäädä reilun vuoden päästä eläkkeelle.

Aktiivimalli tarkoittaa siis sitä, että meidän pitäisi mennä kurssittamaan itseämme, että meistä tulisi vielä parempia työntekijöitä tälle yhteiskunnalle, joka on pakottanut meidät tänne paariaan.

Kysyn nyt kaikilta vastuullisilta ”Mikä on se hyöty ja ilo minkä saatte revittyä meistä yli kuusikymppisistä työttömistä aktiivimallillanne”? Tunne minulla ja monilla muilla kaltaisillani on varmaankin seuraava.

Jos olisimme nyt jatkosodassa ja meidät kaikki kuusikymppiset ja sitä vanhemmat kävelykelpoiset olisi yhtäkkiä tarvittu puolustamaan rakasta isänmaatamme. Meidät olisi ohjattu suoraan eturintamaan, koska siellä niitä todellisia osaajia tarvitaan. Kysymys kuuluu ”Kenen pokka riittäisi selittämään vuonna 2018 miksi siirrettiin aikoinaan tietty ikäluokka tuhottavaksi eturintamalla, kenen käskystä ja kuka ottaa vastuun?

Ymmärrän kyllä, että aktiivisuutta pitää lisätä, mutta sitä en ymmärrä miksi meillä aina hakataan työttömät, jotka olemme kuin erimuotoisia palikoita ja kaikki erilaisia ihmisiä, samasta reiästä sinne auvoiseen mukamas työelämän laatikkoon, jossa on vain yksi pyöreä reikä, ei mitään muuta.

Henry Rantaniemi

Työtön lehtikuvaaja, VLK kameraseura 74:n puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu, teknisenlautakunnan varapuheenjohtaja, VLK-seuran hallituksen jäsen ja paljon muuta, mutta Jari Lindströmin, Juhana Vartiaisen, Ben Zyskowiczin ja usean muun mielestä tarvitsee ruoskia aktiivimallilla ja kunnolla, koska on huono ihminen.

Isänmaani 100-vuotias Suomi

                      Tähän maahan matkamies jo moni tietä kysyy
Sinne saattaa löytää vaikka paikallansa pysyy
Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa
Itsestäni etsittävä on mun mielenrauhaa
Tämä maa on muutakin kuin sote tai maakunta
Tämä maa on ihmismielen rauhan valtakunta
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Isänmaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!

Tästä maasta kuvitellaan paljon kaikenlaista
Kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista
Voi, kun kaikki jatkuvasti isänmaasta jauhaa
Vaikka kaikki tahtoa vois maailmalle rauhaa
Tämä maa on muutakin kuin pelkkää toiveunta
Tämä maa on ihmismielen rauhan valtakunta
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Isänmaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!

Tästä maasta uskoo moni onnen löytävänsä
Mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä
Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha
Itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha
Tämä maa on muutakin kuin sote tai maakunta
Tämä maa on ihmismielen rauhan valtakunta
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Isänmaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!
Tämä maa on muutakin kuin pelkkää toiveunta
Tämä maa on ihmismielen rauhan valtakunta
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Isänmaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!

Vaihtoehtoinen totuus on susi lammasten vaateissa

Journalismista on tullut tuote. Uutisia tehdään poistumatta työpaikalta ja ainaisesta kiireestä johtuen uutisia tehdään yhä useammin helpoimman kautta. Tuotteen arvo mitataan markkinoilla, jossa sen ostajina ovat mainostajat. Lehden lukijoista ja multimedia yleisöistä on tehty mediakonsernien ja mainostajien orjia. Tilanne on kuin huumekaupassa, jossa ensimmäinen kierros on aina ilmainen. Silmät ja korvat puhalletaan täyteen enkelintomua, kohta meille riittää pelkkä uutisten viihteellisyys ja totuuden jälkeinen aika. Kaikella tällä pyritään heikentämään yksilön kykyä ajatella ja toimia itsenäisesti. Tuotteistumisen näkee, kun useat mediat kilpailevat samalla haaskalla. Kilpaillaan siitä, kuka saa ensimmäisenä mehukkaimman palan itselleen?

Meille tarjotaan siis kapeaa ja viihteellistä käsitystä maailmasta jossa elämme. Syvempi ymmärrys ja kriittinen tarkastelu pyritään estämään, uutiset ja viihde sekoittuvat koko ajan. Tästä seuraava informaatiovirran rapautuminen aiheuttaa väistämättä johtamisen rapautumista. Mediassa nopeuden tavoittelu ja klikkijournalismi tekee tuhojaan. Instituutioiden jakama tiedotemassa syrjäyttää totuuden ja kunnollisen tiedonvälityksen. Ammattilaiset hoitavat tiedottamisen ja media niiden tiedotteiden eteenpäin välittämisen.

Puhutaan totuudesta, mutta usein se on vain puettu totuuden kaltaiseen asuun. Tärkeintä on hallita informaation koko jakoketju. Muokkaamalla viestiä ei paranneta sisältöä, vaan hallitaan vaihtoehtoista totuutta. Lisäksi monia journalismin tekijöitä ahdistavat ne rajat, joita työnantajat ja -tehtävät heille asettavat. Valtaa pitävillä ihmisillä on aina ollut mahdollisuus puhua totta tai valehdella. Aina on ollut journalisteja, joista on tullut tahtoen tai tahtomattaan valtakoneistojen tiedottajia. Jos Jumalaa ei ole, kaikki on sallittua.

Poliittinen valta ja mediavalta halveksivat suurta yleisöä ja haluavat, että se ei lähde väärien ajatusten tai ajattelijoiden perään. He ovat myös sitä mieltä, että suuri yleisö on tietämätön, ulkopuolinen ja tungetteleva. Heidän mielestään ihmiset on pantava ruotuun, koska päätöksenteko kuuluu vain älykkäälle vähemmistölle. Kaikesta tästä on seurannut myös positiivisen konsensuksen rapautuminen.  Mikä puolestaan tukee kansallisaatteiden nousua, vahvistaa äärioikeistoa ja ihmisten harrastamaa populismia. Sitä saa mitä tilaa ja sitä on saatu mitä on tilattu.

Nykyiset uudet tiedonjakoalustat, sosiaalinen media ja internet, ovat nopeudessaan ylivertaisia. Siksi ne ovat myös maailman nopeimpia valehtelijoita. Puhelimet ovat tänä päivänä mukana kulkeva mediakonserni. Töitä tehdään usein kännykkäsovelluksilla ja kännykkäsovelluksille. Kilpaillaan siitä, kuka jakaa ensimmäisenä tietoa, mutta faktojen tarkistamiseen ei juurikaan keritä. Seurauksena on usein jonkinasteinen somekohu. Se voi olla myös itsetarkoitus. Halutaan että asiat ovat sekaisin yhteiskunnassa, koska se on osa poliittista valtaa ja tiedotusvaltaa. Väistämätön seuraus tästä kaikesta on tietämättömyys asioiden oikeasta tilasta.

Se joka ei tiedä, juoksee tiedon perässä, kuin tulvan uhri puhdasta juomavettä etsien. Meidät hukutetaan merkityksettömän tiedon tulvaan ja silti mistään ei tunnu löytyvän sitä yhtä pulloa raikasta vettä juotavaksi. Myös nopean reagoinnin pakko ahdistaa tätä aikaa. Toimittajilla ei ole enää aikaa tehdä työtään kunnolla. Varsinkaan heillä ei ole aikaa kyseenalaistaa esimiehiensä tai kustantajiensa motiiveita. Toisaalta sen tekeminen tarkoittaisi usein myös työpaikasta luopumista.

Jos totuus on vaikeasti havainnoitavissa tai sitä on vaikea löytää, se on vain pyrittävä kaivamaan esiin. On korjattava valheet ja kerrottava totuus, muuten yhteiskunta ei voi kunniakkaasti jatkaa kulkuaan. Eri maiden hallitukset, suuryritykset ja monet muut tahot, joilla on valtaa, valehtelevat.  He tekevät sen turvatakseen oman selustansa joko tarkoituksellisesti tai tarkoituksettomasti. He eivät valehtele koko aikaa, mutta tarpeen tullen ja se riittää. Kannattaa tarkistaa kerrottu totuus useammasta eri lähteestä. Erilaisten vasikoiden kertoma sisäpiiri totuus kannattaa aina tarkistaa ehdottomasti. 

Meidän on oltava kiinnostuneita totuudesta ja tiedostettava ne tahot, jotka sitä vahtivat ja ne tahot, jotka eivät siitä halua kertoa. Valtakoneistot vahtivat meitä kaikkia ja haluavat yleisen samanmielisyyden vallitsevan kaikkialla. Muutenhan he eivät meidän kanssamme pärjää. Konsensus on paras vallan vahtikoira, jos journalistit eivät sitä pysty olemaan. Jos kaikkialla vallitsee yleinen epäluottamus, sitä käytetään oitis hyväksi, varsinkin, kun se kohdistuu journalisteihin.

Mikä on oikea journalisti? Journalistille ei kelpaa mikään normaali, hän haluaa elää ja toimia marginaalissa. Sieltä hän pääsee ammentamaan uutistensa ja juttujensa aiheet. Häntä kiinnostaa totuus ja tiedon hankinta. Hän tekee pyyteettömästi töitä kaivaakseen esiin vastaukset mieltään askarruttaviin kysymyksiin. Hän paneutuu asioihin kuin tukija, joka haluaa poistaa kaiken syövän ja tehdä maailmasta terveemmän paikan elää. Hänellä on myös mahdollisuus käyttää aikaa hyvän sisällön tuottamiseen.

Hän rakastaa draaman kaarta ja kokee journalismin enemmän kutsumukseksi kuin ammatiksi. Hän on utelias ja kiinnostunut ihmisistä, myös tavallisista. Hän menee ulos ihmisten pariin ja käsittelee heitä tasapuolisesti. Hän ei anna epäolennaisuuksien kuten henkilön aseman vaikuttaa itseensä. Hän työskentelee riippumattomasti ja seurauksia pelkäämättä. Hän ei tee informaatiosta propagandaa, vaan antaa kansalaisille oikeaa ja oleellista tietoa heille merkityksellisistä asioista. Hyvän ja laadukkaan journalismin tekeminen antaa demokraattiselle yhteiskunnalle keuhkot, joilla hengittää.  

Jos me kuluttajat menetämme tämän tiedotussodan, me olemme itse siihen syypäitä, koska haluamme mieluummin lipua unelmissamme, annamme joen viedä ja hukumme.

Lähde: Dokumentti totuuden jälkeinen aika

Petteri Järvisellä oli varaa twiitata, mutta mikä on ihmisen painoarvo?

Petteri Järvinen mokasi somessa, kun kirjoitti twiitissään " Tästä voi tulla pitkä lento..." tai vastaavaa. Kuvassa hänen kyljessään ja vierellään istui runsas nainen. Liittyikö twiittaus naisen lihavuuteen tai ei, sitä ei olisi kannattanut lähettää. No, ehkä parhaalle kaverille yksityisenä Whatsapp-viestinä tai ei ollenkaan. Senkin Petteri olisi tiennyt.

Kaikesta siitä mitä teemme somessa jää jälki. Jälki, jota on vaikea pyyhkiä pois.

Mutta mennäänpä lentämiseen, mistä minulla on tietenkin vain satunnaisia kokemuksia. Eli, jos haluat olla rauhassa, älä tilaa halvimpia lippuja halvimmalta lentoyhtiöltä tai tunnelmasi voi pilata mikä tahansa asia, kuten astuessasi täyteen ruuhkabussiin. Jos sinulla on vara twiitata, on sinulla oltava varaa myös sen hintaisiin lippuihin, joilla voit matkustaa liki koskemattomana. Kannattaa pitää mölyt mahassasi varsinkin, jos olet muuten hoikka, aika on vaan sellainen.

Täysin eriasia on se, että lentoyhtiöt alkaisivat oikein tosissaan kiinnittää huomiota ihmisten painoon lentokoneeseen tulevien matkakassien ja reppujen painon sijaan. Sen voisi aloittaa sijoittamalla kolmen matkustajan penkkeihin kaksi pulskempaa ihmistä. Olemme viimevuosina halvalla lentäessämme törmänneet monta kertaa siihen, että sortteeraamme meidän kolmen matkustajan tavaroita niin, että emme kerryttäisi ylipainoa pakaaseihimme ja maksaisi siten ylihintaa.

Esimerkki1. Jos ihminen painaa 70kg ja hän saa viedä koneen matkustamoon laukun, joka painaa enintään 25kg, yhteispainoa tulee 95kg.
Esimerkki 2. Ihminen painaa 130kg ja haluaa viedä koneeseen myös 25kg painavan pakaasin, yhteispainoa tulee 155kg. Eroa on 60kg. Silti lentoyhtiön focus on pelkästään laukkujen painossa ja niiden hinnoittelussa, ei ihmisten. Jos painoa pakaaseissa on liikaa, niin maksat ylimääräistä. Jos itse painat ylimääräistä, se ei kuulu lentoyhtiölle.

Mutta mikä on ihmisen painoarvo lentoyhtiöille? Jos lennät Dubaihin 130 eurolla, pitäisi olla varaa ottaa vähän matkatavaroiden ylipainoa koneeseenkin. Siitäkin on konkreettista kokemusta, kun kyseisestä kohteesta paluulennolla oli iso ryhmä etnisesti pukeutuneita ja viehättäviä suomalaisia naisia. Heilla oli niin paljon henkilökohtaisia nyssäköitä mukanaan, ettei koneen yläkaappeihin mahtunut, vaan osa oli jalkatilassa ja ties missä, totesi siihen virolainen stuertti päätään pyörittäen "Tästä voi tulla pitkä lento", tietenkin norjaksi.

Journalistisen totuuden ensimmäinen päivä

Journalististen tuotteiden ja niiden tekijöiden on kehityttävä tai kaksipäinen kotka tulee ja syö heidät. Se ei pelkästään revi lakikirjaa, vaan syö myös sen kantajan. Paikallislehden kuvaajana minun oli noustava joka aamu tuhkasta, että pystyin uudistumaan visuaalisesti edes jotenkin seuraavaan päivään.

-Valemedia on parasta, mitä journalismille on tapahtunut vuosiin sanoo London  School of Economicsin professori Charlie Beckett. Hän sanoo myös, että laatumedian on tultava alas norsunluutornistaan ihmisten pariin vahvalla arvopohjalla ja vastuullisuudella.

Tämän voi ymmärtää myös niin, että eräs vastavalittu presidentti Donald Trump voisi sittenkin omenapuita potkiessaan saada mädät omenat putoamaan. Sitä voisi tapahtua niin kotona kuin ympäri maailmaakin, jollei se sitten aiheuta kaiken tuhoa. Ainakin hän on asettanut itsensä sekä kaikki toimensa sellaiseen terraarioon, jossa on koko ajan kaikkien seurattavana.

Varsinkin häntä seuraavat kaikki ne journalistisesti heränneet ja siten uudistuneet tahot, jotka hän on moneen kertaan haukkunut. Sanoisin, että hän pelasti journalismin tähän päivään asettamalla sen luutuneet tekijät kyseenalaisiksi. Tämä voi olla journalistisen totuuden ensimmäinen päivä.

Jo vuosia sitten tuli muotiin lehtitalojen kaikenmaailman synteettisten sisäisten arvojen säätö. Ne olivat vahvasti ylhäältä asetettuja, teennäisiä ja tarkoituksettomia. Ikävä kyllä vieläkin niitä uskalletaan esittää julkisesti mediatalojen mielikuvamainonnassa. Journalistin ohjeet olisi ollut oiva apu siinä ajattelussa.

Siitä seurasi tulosajattelun ottaminen ainoaksi työkaluksi ja siitä seuranneen kuvajournalismin ulkoistaminen journalistisista tuotteista. Se myös on heikentänyt journalismin uskottavuutta. Tätä totuutta ei lehtitaloissa ole suostuttu ymmärtämään. Toimittajan itse ottamien kuvien laatu voi olla aivan hyvä, kuten ubertaksi voisi olla ainoa oikea ratkaisu liikennekaareen.

Oikeat arvot ovat niitä, joilla ihminen kohdataan toimituksen ulkopuolella. Niissä arvoissa tavallista ihmistä ja asioita arvostetaan. Ne eivät ole mainoksen hitaasti avautuvia kukkia, vaan sitä todellisuutta, jossa me päivittäin elämme. Jos niissä arvoissa eivät ole kaikki ihmiset mukana, niin niissä arvoissa ei ole ketään ja ne ovat vain tyhjiä hylsyjä. Se ei tarkoita sitä, että lehtien on oltava täynnä juttuja lemmikkien erinomaisuuksista, sosiaalinen media on sitä varten. Se tarkoittaa ihmisarvoista journalismia, josta tekijä voi olla aina ylpeä.